Kesää muistellen ja venereissua, joka oli ihan huikee. Välillä hypittiin keskellä järveä uimaan, grillattiin ja otettiin kannella aurinkoa (ja hoidettiin lapsia hytissä ja välillä harmittelinkin kun en saanut nauttia RAUHASSA päivästä muutoin kuin silloin kun lapset nukkuivat. Veneellä on välillä rasittavaa lasten kanssa) :) Harmittaa, ettei monta reissua ehditty niin hyvällä säällä tekemään. Ehkäpä sitten ensi kesänä!

Nyt kuitenkin tyttöä parvekkeelle nukuttaessani tajusin, että pensaat tuossa meidän parvekkeen vieressä alkaa kellastua. Syksy on tullut. Mieli on haikea. Elämä menee niin vauhdilla eteenpäin. Toisaalta odotan pimeitä iltoja kynttilöineen ja ensi kevättäkin <3 Aika näyttää täyttyykö toiveeni.

Ensi viikolla poika aloittaa kerhon kahtena päivänä viikossa. Jännittää. Käytiin jo tutustumassakin (tosin epäonnisesti, kun sillä aikaa olimme saaneet parkkisakon). Tekee varmasti niin hyvää tuolle pojulle olla välillä vieraiden hoidettavissa ja muiden ikäistensä lasten kanssa. Hassua, että meillä on jo niin iso poika. <3

Nuorimmainen on ottanut viikko sitten ensi askeleensa, mutta ei sitten ole innostunut vielä kävelystä muuten. Liian tohkeissaan aina yrittää, ettei tasapaino pidä. Ihana tyttö, joka osaa sanoa "äiti", "mummo" ja "kakka".

Pojan mielestä nykyään kaikki on epäreilua. Sekin, jos häntä kielletään heittämästä legoja ja silti tekee niin ja joutuu siitä omaan huoneeseen miettimään niin oven takaa kuuluu huuto "Tämä on epäreilua!" - Mua niin naurattaa!! :D Ja äitin ehottamat asiat eivät ole aina suosiossa ja poika toteaa, että "se ei ole hyvä ajatus". Mietin vaan, mistä se on nuo sanomisensa oppinut!

Siinäpä meijän elämää vähäsen. Pitäis kirjoittaa näitä ylös lasten vauvakirjoihinkin, niin säilyisivät muistoissa.

Niin. Ja tänään minusta tuli neljättä kertaa täti. Itkin onnesta kun veljeni laittoi viestin <3 Yksi suuri toiveeni on täyttynyt.