Kuulin hiljaisen kutsun,
toi syystuuli sen mukanaan.
Kuuntelin hiljaa ja ymmärsin,
nyt kutsutaan johonkin tärkeään.
Tottakai epäröin ja mietin,
mutta tiesin, 
ettei tämän suurempaan minua koskaan kutsuttaisi.
Olin kiitollinen. Onnellinen. Hämmentynyt.

Tänään näin hänet. 
Kyyneleet vain tulivat, 
ihmettä katsellessa.
Heilutit kättä.
-Ja tiedän, että kuiskasit:
"Äiti, olen tulossa. Rakastathan minuakin?"
Kunpa tietäisit, miten paljon rakastan sinua jo nyt.
Olet yksi meistä. Yksi elämäni tärkeimmistä.
Kerron sen sinulle sitten, kun voin kuiskata sen korvaasi.
<3
Kasva pikkuinen. Kasva sydämeni alla. Siellä sinä olet kaikkein lähimpänä minua.