Muisto eiliseltä:
-"Äiti kuka huruuttaa tuolla?" (heinikkoa osoittaen)
-"Heinäsirkka. Heinäheinäsirkka soittaa viuluaan. Heinikossa hyppii sinne tänne vaan. Pieni sinikello käypi nukkumaan. Heinäheinäsirkka soittaa viuluaan."
-"Hihihi."
Lapsi nauroi onnellisena. Oppi jälleen uutta. Nyt tietää, mikä on heinäsirkan hurruutus.
Sama rakas lapsi nukkuu nyt toista yötä laidattomassa sängyssä. Eilisillan onnellisuus joka paistoi lapsen olemuksesta ja kasvoilta kun pääsi kokeilemaan uutta sänkyä kantaa taas pitkälle. Jaksan taas. Huomenna tosin lähden ilman omaa perhettä mökkeilemään. Nyt tuntuu, että olen sen tarpeessa. Ihanista hetkistä huolimatta tarvitsen hetken omaa aikaa ja rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti